*

Matti Salonen

Suomalaisten geeneissä kummittelee alistuminen ja tykinruokana oleminen.

Monesti yleisessä keskustelussa nostetaan suomalaisten nöyryys ja kohteliaisuus kanssaihmisiä kohtaan. Miksi suomalaiset kunnioittavat vieraita, mutta eivät kotiin jääjiä? Miksi täällä on tapana, että ihmiset eivät tee suurempaa numeroa itsestään? Miksi muut ovat aina hiukan suurempia herroja kuin suomalaiset? Historialla perusteltaessa näillä piirteille voi löytää hyvinkin loogisia selityksiä.

Huomautan heti alussa, että paneudun paljon itsenäisyyttä edeltävään aikaan. 

Kaikki ylettyy jo 1100-luvulle, kun Ruotsi alkoi levittää vaikutustaan Suomen puolelle. Parhaiten tämä ekspansio tunnetaan kolmena ristiretkenä, joiden lähdemateriaali on ikävän rajallista. Varmaa on se, että suomalaisten kurkusta työnnettiin alas katolilainen uskonto, idästä myöhemmin ortodoksisuus. Ruotsin hallitsijasta vahvistettiin myös suomalaisten kuningas ja kansasta hänelle verovelvollisia alamaisia. Virallinen maakunta "itämaasta" muodostui 1362, kun säätylaitos ja maalaki olivat vakiinnuttaneet asemansa. Keski-aika oli Suomelle vielä kuitenkin suhteellisen itsenäistä aikaa. Talonpojat eivät olleet sidottuja maaorjuuteen ja linnaläänien haltijoilla oli kirkonmiehen lisäksi iso vaikutusvalta alueeseensa. Kuningas kiersi ympäri valtakuntaa ja yritti pitää säädyt tyytyväisinä.

Asiat alkoivat muuttua uuden ajan alussa, kun Kustaa Vaasa päätti määrätietoisesti muuttaa valtakuntaa kansallisvaltion kaltaiseksi. Luterilaisen uskon myötä kirkolta vietiin vallan kahva ja hallinto keskitettiin Tukholmaan. Tämä loi pohjaa valtakunnan läänien yhä tiiviimmälle hallitsemiselle, joka huipentui suurvalta-aikana 1600-luvulla. Suomi menetti nopeasti aikaisemman erikoisasemansa ja verojen määrä kasvoi hallinnon sotarasituksen seurauksena. Aikaa leimaa ruotsalaistaminen, joka yhteinäistämisen hengessä pyrki vähentämään suomen kielen ja kulttuurin merkitystä. On tietoja, että muinaisia jumalia olisi palvottu järjestelmällisesti näihin aikoihin saakka.   

Ne tavalliset ihmiset, jotka eivät päätyneet elämään apuverojen kanssa, joutuivat pakkovärvätyiksi armeijaan joka tiesi yleensä varmaa lippua manalaan. Suomalaisilla olikin tärkeä tehtävä  toimia alusta asti Ruotsin muurina itärajalla. Suomalaisten osuus koko valtakunnan sotaväestä oli noin 10 prosenttia vuonna 1570 ja 30-vuotisen sodan aikana (1618-1648) jo 36 prosenttia. Hätkähdyttävät luvut liittyvät kuitenkin sotilaiden kuolemiin esimerkiksi Pohjan sodassa (1700-1721), jolloin 48 500 maasta revittyä miestä palasivat elävinä kotiin vain muutaman tuhannen joukkona. Samalla Venäläisten miehitykset sodan aikana aiheuttivat suuria vahinkoja varsinkin tavallisessa kansassa. Tilannetta ei helpottanut ruttoepidemia 1710-1711, johon vahvaan kontrolliin tähdännyt valtakunta ei pystynyt kuitenkiin riittävästi vaikuttamaan. 

Kaikkiin Venäjää vastaan käytyihin sotiin käytettiin luonnollisesti paljon suomalaisia aina 1809 vuoteen asti, jolloin alue liitettiin itäiseen keisarikuntaan. Tästä eteenpäin raadoksi jäänyttä aluetta alettiin kunnolla kunnostaa kulttuurillisesti ja taloudellisesti, kunnes venäläistämiskaudet muuttivat jälleen tilanteen 1800-luvun lopulta aina itsenäistymiseen asti. Tänä aikana esimerkiksi suomenkielen merkitystä pyrittiin jälleen vähentämään virka-asioissa ja lainsäädäntöä muutettiin yleisvaltakunnallisemmaksi. Suomen päätäntävalta oli jäädä ahtaalle, vaikka se oli kuitenkin kansakunnalle enemmän kuin kertaakaan läntisen naapurin alamaisena. Pelastavia tekijöitä olivat lopulta aikansa valtavirtana elävä nationalismi ja Venäjän suuret ongelmat hallita enää omia reuna-alueitaan.

Seuraavana "sortona" voidaan kokea Mainilan laukaukset 1939 ja sitä seuraavat kaksi sotaa, mutta näistä jokainen nykyihminen tietää jo tarpeeksi. 

On mielenkiintoista huomata sitä paineen määrää, jota kahden suurvallan keskellä oleminen on historiassa Suomelle aiheuttanut. Näitä seikkoja arvioiden on kenties aiheellista pohtia onko Sauli Niinistön Putin-tapaamisten käytöksessä pitkäaikasempaakin syytä kuin nykyinen realipolitiikka ja muisto Neuvostoliitosta? 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Hyvä kirjoitus, ja uskon, että päätelmäsi pitävät myös paikkaansa.

Suomi näyttää olevan aina johonkin suuntaan rähmällään, nyt länteen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201703242200091233...
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/tunnettu-sotahist...

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Jos seisoo pystypäin, saa helposti luodin otsaansa.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Suomalaisten geeneissä kummittelee alistuminen ja tykinruokana oleminen.''

Sama määritelmä pätee myös venäläisiin.

Toimituksen poiminnat