*

Matti Salonen

Mikä teki Euroopasta aikanaan muita paremman?

Nykyisen maailmanpolitikan trendiksi on muodostunut Euroopan merkityksen hidas väheneminen suurimpiin kilpailijoihin, kuten Kiina ja USA, verrattuna.  Kotisohva-asiantuntijan kyvyillä voi tällä hetkellä luoda selkeän käyrän Euroopan menestyksestä, joka alkaa 1300-luvulta ja saa ensimmäiset kolauksensa vasta ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Varsinkin taloudellinen kasvu jatkaa kuitenkin nousuaan aina 2000-luvun alkuun asti, jonka jälkeen vauhti turbonopeudella alkaa hiljentyä. Onko Eurooppa todella palannut takaisin niihin aikoihin, kun Kiina oli kaupan suuri keskus läntisen maailman sijasta?

Sitä tilannetta ollaan kenties vähintään lähellä, mutta mikä sitten teki eurooppalaisista aikanaan kehittyneempiä?

Euroopan ylivertaisuuden voi kenties sijoittaa jo Rooman suurvallan aikaisiin vuosilukuihin, mutta suurimman asemansa se kuitenkin saavutti 1400 luvusta alkaen. Suurinta osaa keski-ajasta voi siis pitää suhteellisesti jopa taantumuksellisena aikana Euroopan historiassa, jolloin arabivaltakunnat ja Itä-Aasian valtiot soutivat eurooppalaisia edellä.

Tilanne muuttui, kun laivoja alkoi ohjailemaan leveämmät purjeet ja suuremmat peräsimet.

1400-luvun laivatekniikkaa ja niiden avulla järjestettyjen löytöretkien luomaa vaurautta voi verrata nykyajan Samsungin valloitusretkeen maailmanmarkkinoilla. Eurooppa oli aikanaan vahva tekniikkansa ansiosta, joka antoi sille mahdollisuuden dominoida kauppaa ja vallata muut kulttuurit yhä enemmän oman valtansa alle. 1800-lukuun mennessä makasiinikiväärit olivat täysin toiselta planeetalta Afrikan heimojen varustukseen verrattuna. 

Mikä sitten eurooppalaiset ylipäätään ajoi liikkeelle valtaamaan maailmaa? Kaksi tekijää nousee esiin ensimmäisenä: valtioiden välinen kilpailu ja porvarien voitontavoittelu. Historian tunneilla toki tuodaan myös esiin kristinuskon levittäminen, mutta itse pidän sitä enemmän seurauksena kuin laukaisijana. Euroopan löytöretkiä ajoi valtamerille pelko siitä, että kilpailijamaat saattavat ehtiä apajille ensin. Eurooppa on aina ollut tiivis maantieteellinen alue, joka on sisältänyt lukuisia kansallisuuksia. Vaikka porvarit pyrkivät voiton tavoittelussa laajentamaan kauppaa rajojen ulkopuolella, pelkän ahneusväitteen rinnalle voi helposti luoda myös selityksen protektiivisesta oman maan suojelusta suuren sodan syttymisen paineessa. Tullimaksut haluttiin kiertää muualta, koska vauraus oli suurin oman aseman puolustaja. Ovatko nykyiset kilpailun edellytykset Euroopassa tarpeeksi vankalla pohjalla?

Kolmas tekijä on aatteellinen kehitys. 1400-luvulla Euroopassa tieteet kehittyivät nopeasti ja uutta tietoa omaksuttiin maailmasta. Vanhoista kristillisistä kollektiivisen kulttuurin perinteistä siirryttiin yksilölliseen ja rajoja rikkovaan ihmiseen. Vanha skolastinen tiede ei ollut kannustanut uuden etsimiseen, mutta nyt eurooppalaiset tiedemiehet alkoivat enemmän avata verhoja mekanistiselle maailmalle. Esimerkiksi Isaac Newton paljasti gravitaatiolaillaan täysin uuden todellisuuden. Kirjapainotaito puolestaan levitti ihmisten tietoisuutta ja rakensi vankkaa pohjaa kehittyneelle sivistykselle. Suurinta kehitystä oli se, että Euroopan valtaa pitävät antoivat tämän tapahtua suhteellisen vapaasti, vaikka vastahangoitteluakin oli olemassa. Useammat ruhtinaat olivat kuitetenkin juurikin tutkimusten rahoittajia. Vaikka Eurooppa ei kenties ole vieläkään tällä kategorialla jäljessä, tulisi sen omaa asemaa vahvistaakseen seisoa yhä suurempana suunnan näyttäjänä maailmassa. 

Entä suhtautuminen ulkopuolisiin kansoihin? Euroopan menestysvuosilla se oli tietämätöntä ja negatiivisen sävyistä, joka oikeutti hyötyyn muiden kustannuksella. Kun seuraa nykyisen USA:n ja Kiinan laimeampaa, mutta silti samanlaista sisäpoliittista retoriikkaa, voi todeta että niissä on jotain hyvinkin samanlaista Euroopan vanhempaan asenteeseen verrattuna. Onko kylmäsydämmisyys edellytys vahvuuteen ja menestykseen? Ainakaan konkistadori Fransisco Pizarro ei kysynyt lupaa inkavaltakunnalta kukistaessaan heidän kulttuurinsa  ja anastaessaan kullan kotimaahansa. Tämä arvometallien virta kuitenkin myös ajoi Espanjan karman lailla inflaatioon ja sitä kautta konkurssiin. Historia muistuttaa myös kilpailun ja valtapolitiikan lukuisista onnettomuuksista. 

Nykyistä Eurooppaa voisi kuvailla taloudellisesti "taantuneena", tieteellisesti ei yhtä hallitsevana, aatteille ja ihmisille avoimena alueena. Vaikka piruja on turha liikaa maalailla seinille, vähintään jonkun kahdesta ensimmäisestä on muututtava. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JuhoPalmroos kuva
Juho Palmroos

Kiinalaisten teknologiselle kehitykselle iso hidaste oli posliini - kiinalaisten ollessa tyytyväisiä siihen juoma-astiamateriaalinaan, heillä ei ollut paineita keksiä lasia.

Euroopassa lasin työstämisestä saatiin ennen pitkää linssejä ja ensimmäiset silmälasit, joiden ansiosta akateemikkojen tuottoisa työikä piteni merkittävästi. Linssit mahdollistivat tieteellisen tutkimuksen niin pienessä (mikroskoopit) kuin suuressa (teleskoopit) mittakaavassa. Lisäksi lasi oli ehdoton kemian tieteenalan kehittymisen kannalta, sen ollessa kemiallisesti neutraalia ja reagoimatonta se soveltuu erinomaisesti kemistin astioihin ja instrumentteihin. Myöhemmin valjastettiin sähköenergia lasisten (esim. vakuumiputket ja lamput) ja muidenkin komponenttien avulla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kiina oli 1800-luvulla hyvinkin teollistunut osa maailmaa. Liki Euroopan veroinen. Vasta nyt se on ottanut takaisin oman paikkansa maailmassa. Mutta mitä siihen Euroopan alkuperäiseen ylivalta-asemaan tulee, niin se on pelkästään seurausta siitä, että Eurooppa on vanhin maanossa, missä nykyaikaista kulttuuria on vallinnut. Ihmiset ovat lähtöisin Afrikasta, josta he Lähi-Idän kautta ovaa siirtyneet Eurooppaan.

Toimituksen poiminnat